Kokopäivätöistä pois jättäytyminen ja eläkkeelle siirtyminen merkitsevät monille täysin uudenlaisen elämänvaiheen alkua. Vapaa-ajalla riittää niin sanottua luppoaikaa, ja mahdollisuus toteuttaa aiemmin paitsioon jääneitä projekteja houkuttaa. Ylimääräisestä vapaa-ajasta pääsee kätevästi eroon perustamalla oman (usein sivutoimisen) yrityksen, mikä eri medialähteiden perusteella onkin yllättävän suosittua eläkeikäisten keskuudessa.

Entäpä miten käytännön perustamistoimet ja yrittäjille kuuluvat rutiinit eroavat siitä, että perustaisi yrityksen työikäisenä? Järin isoja eroja ei ole, mutta listasin muutaman keskeisen eroavaisuuden, jotka tulivat eteen perustettuani toiminimen matkailuneuvonta- ja opaskeikkojen laskuttamista varten.

Starttirahaa ei tipu, sillä eläkkeen pitäisi riittää

Starttiraha on varmasti suosituin ja tunnetuin aloittavan yrittäjän tuki Suomessa. Kyseessä on uuden yrittäjän henkilökohtainen tuki, jota varsin moni aloittava pienyrittäjä Suomessa hakee. Ja miksipä ihmeessä ei hakisi – kyseessä on vastikkeeton tuki, joka on määrältään noin 700 euroa kuukaudessa ja sitä maksetaan kahdessa puolen vuoden mittaisessa jaksossa.

Eläkeläisen kannalta asiassa on kuitenkin muutamakin huomioitava asia: starttirahahakemuksessa on lueteltu etuudet, joiden saaminen estää starttirahan saamisen. Näihin kuuluu myös vanhuuseläke ja varhennettu vanhuuseläke.

Toisaalta jo pelkkä sivutoimisuus torppaisi monen eläkkeensaajan kohdalla starttirahan, sillä tukea myönnetään vain päätoimiseen yritystoimintaan.

Toisaalta eläkevakuutusta ei tarvita – sivutoimiselle yrittäjälle säästö on varsin mukava

Yrittäjän eläkevakuutus eli YEL-vakuutus ja YEL-työtulon käsite oli itselleni uusi tuttavuus. Sen hinta on minimissäänkin noin 1700 euroa vuodessa, joten sivutoimiselle yrittäjälle kuluerä voi tuntua varsin isolta. Yli 67-vuotias yrittäjä ei kuitenkaan tarvitse YELiä saati palkkatöistä tuttua TyELiä – säästö se on tämäkin. 

Yrittäjämäistä toimintaa voi harjoittaa myös ilman yritystä

Pienimuotoista työskentelyä voi harjoittaa myös työsuhteessa verokortilla, mikäli se työntarjoajalle käy. Toinen vaihtoehto oman yrityksen perustamiselle on laskutuspalvelun käyttö eli niin sanottu kevytyrittäjyys, jolloin lasku toimeksiantajalle lähtee laskutuspalveluyrityksen nimissä.

Kevytyrittäjyydestä puhuttaessa kannattaa tosin huomioida, että jotkut laskutuspalveluyritykset tarjoavat myös perinteisiä kirjanpitopalveluita oikeille yrittäjille kevytyrittäjyyden nimellä. Jos käyttäjä saa oman y-tunnuksen, tällöin kyse on yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisesta eli toiminimiyrittäjyydestä.

Verohallinto sen sijaan määrittelee kevytyrittäjäksi henkilön, joka ”työllistää itsensä ja toimii yrittäjämäisesti perustamatta kuitenkaan omaa yritystä.” Tällainen termisekamelska on mahdollinen, koska kevytyrittäjyys ei ole laissa määritelty virallinen termi vaan alkujaan markkinointikäyttöön kehitelty nimitys itsensätyöllistäjille.

Laskutuspalvelun käyttö vai oma toiminimi? 

Kevytyrittäjyys eli laskutuspalvelun käyttö ilman omaa y-tunnusta soveltuu hyvin satunnaisten keikkojen laskutukseen. Kevytyrittäjällä ei ole kirjanpitovelvollisuutta ja laskutuspalveluyritys huolehtii kaikista verotukseen liittyvistä käytännöistä.

Toisaalta toiminimen pyörittämiseen liittyvät niin sanotut paperityöt eivät ole kovinkaan kummoisia toimenpiteitä. Toisin kuin osakeyhtiöillä, toiminimille riittää yhdenkertainen kirjanpito. Pienimuotoisessa toiminnassa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tulot ja menot laitetaan ylös ja käteen jäänyt voitto ilmoitetaan kerran vuodessa elinkeinotoiminnan veroilmoitukseen.

Alveista eli arvonlisäverovelvollisuudesta ei tarvitse välittää, jos liikevaihto jää vuodessa alle 15 000 euron, jolloin voi jättää ilmoittautumatta alv-rekisteriin. Alv-raja on mahdollisesti jopa nousemassa lähivuosina, jolloin hieman pennien pyörittelyä isompaakin toimintaa voisi olla mahdollista harjoittaa jatkossa ilman alv-velvollisuutta.

Muista yritysmuodoista poiketen toiminimiyrittäjien ei ole pakko liittyä kaupparekisteriin. Y-tunnuksen eli yritys- ja yhteisötunnuksen (yrittäjien tuntomerkki) voi hankkia ilmaiseksi OmaVeron kautta. Tällöin yritystoimintaa harjoitetaan omalla nimellä ilman käyttösuojattua yritysnimeä eli toiminimeä. Parhaimmassa tapauksessa yritystoiminnan kulut voivat olla toiminimiyrittäjälle minimaaliset.

Vai sittenkin osakeyhtiö?

Oy:n eli osakeyhtiön perustaminen hyvin pieneen sivutoimiseen yrittäjyyteen ei välttämättä ole ainakaan kaikille eläkeläisille mielekästä, koska myös kulut ja paperityöt ovat usein isommat verrattuna toiminimiyrittäjiin. Tämä johtuu esimerkiksi kahdenkertaisen kirjanpidon ja tilinpäätöksen vaatimuksesta sekä pakollisesta yritystilistä.

Toisaalta, jos eläkkeen määrä on iso, osakeyhtiö voi tuoda verohyötyjä. Toiminimiyrittäjillä kaikki tulot verotetaan yhdessä muiden tulojen – kuten eläkkeen – kanssa. Jos eläke on iso, niin myös iso osuus toiminimellä tahkotuista lisäansioista uppoaa verojen maksuun.

Osakeyhtiöstä yrittäjän ei ole pakko nostaa palkkaa laisinkaan, vaan osakeyhtiön voi ajatella säästöpossuna, johon jemmataan rahaa ja josta sitä nostetaan tarpeen tullen. Toisaalta voidaan myös miettiä, kannattaako eläkeläisen enää optimoida jokaista euroa? Oy:n tilillä makaavilla rahoilla ei myöskään makseta lomamatkoja Madeiralle.

Edellä mainittujen syiden takia paras yritysmuoto eläkeläiselle on aina tilannekohtainen kysymys.

Loppuun ilmainen vinkki kaikille yrityksen perustamisasiakirjojen täyttäjälle, olipa yritysmuoto mikä tahansa: Kaupparekisteri-ilmoitukseen (ja nimenomaan sen julkisiin tietoihin) ei välttämättä kannata laittaa omaa puhelinnumeroa, jos et halua vastaanottaa ensimmäisten viikkojen aikana noin 20 puhelua erilaisilta yrityshakemistojen kauppaajilta ja muilta myyntitykeiltä.